Hämmennyin alkujen alussa tässä maassa sitä, kun aamuisin miehet kättelivät ja toiset jopa poskisuutelivat toisiaan tervehtiäkseen. Ajattelin, että jopas jotakin, kunnes vuosien saatossa totuin näkymään. Mihin en kuitenkaan ole vieläkään tottunut, että hississä toivotellaan samoille kollegoille päivää, näkemiin ja lopuksi vielä hyvää illanjatkoa tai viikonloppuja, ei mitään väliä, moneenko kertaan niitä päivässä näet. Omituista. Eihän sitä nyt alvariinsa tarvitsisi toitotella! Kyllä se kerralla tulee ainakin minulle selväksi. Nyt pitää vaan seuraavan Suomireissun aikana katsoa, miten tämä toimii siellä. Harvemmin olen kuullut toivotteluja tai mitään muutakaan, joskaan eipä tuo ole minua mitenkään haitannut.