Tässä maassa alkaa olla jo selvää, että asiat eivät hoidu ihan käden käänteessä. Talomme hissi on ollut rikki jo viime torstaista, eikä se yleensä paljoa haittaisi, ellei sitten asu talon ylimmässä kerroksessa tai ole jotain muuta (oikeaa) syytä, miksi hissiä tarvittaisiin. Itse henkilökohtaisesti päästin Koneen miehen perjantaiaamuna taloon sisään hissinkorjaukseen, vaan eipä tullut valmista.
Kyseisenä torstaina 4. kerroksen vanharouva jouduttiin viemään ambulanssilla sairaalaan. Näitä aika jyrkkiä ja kapeita rappusia pitkin eivät ambulanssimiehet voineet rouvaa kuljettaa, joten hänet siirrettiin ambulanssiin olohuoneen ikkunan kautta erillisellä nosturilaitteella. Hississä olisivat voineet rouvan rullatuolilla viedä, vaan kun ei nyt ollut käytössä hissiä. Miten ovat kulkeneet ne, joilla on lastenvaunut ja/tai rattaat. En nähnyt ko. kuljetusvälineitä alakerran aulassa, joten niitä on joko kiskottu rappuja pitkin kotiin tai sitten on vain oltu kotona. Belgialaiskouluissa on vielä tämän viikko lomaa, joten toivottavasti tämän talon lapsiperheet ovat lomilla, kunnes hissi on kunnossa.
Hissi sai myös meikäläisen suuren laiskuuden huumaan. Ei tullut mieleen ottaa mummokärryä ja lähteä kauppaan ja kiskomaan täyteen ahdettua kärryä sitten rappuja pitkin 5. kerrokseen. Tiedän kyllä, että ennenvanhaan sitä on loikittu reippaasti vaikka kuinka monenteen kerrokseen, vaan nämä jyrkät raput vie mehut harjaantumattomalta jo 3. kerroksen tasanteella.
Voihan toki viikonlopun laiskuuteen olla osasyynä myös pitkällä kaavalla vietetty perjantai-ilta, jonka jälkimainingit osittain kannusti jättäytymään sohvanpohjalle tutkimaan digiboxin leffatarjontaa. Digiboxin hyvänä puolena on se, että tilatun leffan saa nopeasti takaisin ruudulle, jos nyt on poikkeuksellisesti sattunut nukahtamaan kesken katselun, kaukosäätimet mukavasti vatsan päällä. Miten ne siinä pysyvät siististi, ei vielä ole minulle selvinnyt. Joka tapauksessa, ihanan laiska viikonloppu! ELÄKÖÖN SALLITTU LAISKUUS!