Espanjalainen ystävättäreni piipahti viikon vierailulle Málagasta. Oli oikein iloista nähdä hänet pitkästä aikaa ja saada siinä samalla tehokasta espanjan intensiivikurssitusta.
Kuljetin neitoa Waterloohon Napoleonin muistomerkkejä ja muita nähtävyyksiä katsomaan, menimme junalla Antwerpeniin timanttikadulle ja pariin otteeseen kiinalaiselle hierojalle, jonka jälkeen molemmilla oli paikat aika hellinä. Piti hänet tietenkin viedä myös Komission päärakennukseen lounaalle, samoin kuin illallisille joko italialaisiin tai espanjalaisiin paikkoihin, että ei tulisi suuria kieliongelmia. Tosin minun piti tulkkailla muista kuin espanjankielestä lähes koko ajan, kaikki kun täällä eivät ole espanjalaisia. Pitäisiköhän harkita uran vaihtoa, kun tulkin homma alkaa sujua jo ihan helposti? Joka tapauksessa koko viikko oli melkoista menemistä ja nauramista.
Meillä oli vähän suunnitteilla lähteä käymään päivän reissussa myös Pariisissa, mutta sääennusteet lupailivat vettä, joten päätimme jäädä Belgian rajojen sisäpuolelle.
Huomasin jälleen jo unohtuneen, kummallisen tosiasian: kotiini majoittuvat vieraani lähes järjestäin keskittyvät koko lomansa ajan vertailemaan Belgiaa ja sen tapoja omaan kotimaahansa, Belgian tappioksi tietenkin. Suomalaisten vierailuissa se on jo ärsytykseen saakka arkipäivää ja kaikelle valitukselle ja narinalle alkaa pikkuhiljaa ummistamaan korvansa. Oppineena ystäväni vierailusta, arvelen tätä tapahtuvan kuitenkin kaikkien kansallisuuksien kesken. Kysyn vain, miksi mennä ulkomaille ja koko ajan vain jupista ja ruikuttaa, miten kaikki on erilaista? Sellaisten pitäisi ihan oikeasti pysyä vain kotona tuttujen ja turvallisten asioiden parissa. He ovat kyllä myös ovat aika ikävää kuunneltavaa ja mihin niitä pakenet, kun he majailevat kotonasi.
En ole itsekään näistä Belgian kummallisista tavoista innostunut ja taidan jupista niistä usein, vaikka ei kai minulla ihan oikeasti olisi valitukseen aihetta. Mutta kun tämän hullunmyllyn keskellä pitää viettää elämästään aika paljon aikaa, alkaa kattila vain yksinkertaisesti jossain vaiheessa kiehua yli.
Olen aina ihmetellyt, miten joku, noin niinkuin yleensä, viitsii tulla Belgiaan lomailemaan? Minä en kyllä tulisi. Lisäksi olen ihmetellyt itseäni, miksi aina otan lomaa, kun joku tulee kyläilemään. Kesälomat hupenevat vieraiden kestityksen merkeissä, jos sellainen nyt edes mitään lomaa on. Kun itse olen mennyt tapaamaan ystäviäni ja sukulaisiani, ei kukaan ole ottanut vuokseni päivääkään lomaa. Saati kuskannut minnekkään. Joten tästä oppineena en aio enää jatkossa lomailla vieraitteni kanssa. Siinä on omat hyvätkin puolensa, sillä silloin heidän pitää ihan itse etsiä asioita ja paikkoja, mikäli he jotain haluavat nähdä, eikä minun tarvitse olla koko ajan turistioppaan ja tulkin tehtävissä ja roudata jengiä ympäriinsä. Ja vielä parempaa, minun ei tarvitse olla koko ajan maksamassa, mitä porukka ilmoittaa haluavansa. YES!